RAKKAUDEN ARVO

Paritus: Severus/Lucius
Ikäraja: K-11
Lyrics Wheel 5

Severus

Tylypahkan käytävillä käveli enää yksi yksinäinen poika. Kuu oli laskeutunut synkän taivaan keskelle kuin varkain ja ajantaju oli kadonnut jo aikaa sitten. Severus Kalkaros huokaisi syvään kuunnellessaan omien askeliensa äänien kaikuvan käytävän seinistä. Huokauskin kuului niin hyvin siinä hiljaisessa ja tyynessä yössä. Tänä yönä oli niin tyyntä, että olisi voinut luulla sodan seuraavan sitä seuraavana päivänä. Se hiljaisuus sai Severuksen vaipumaan yhä syvempään syysmasennukseen ja vihaamaan itseään vieläkin enemmän, jos vain mahdollista.
Jossain kaukaisissa unelmissaan hän näki oman valioyksilönsä. Oman peilikuvansa. Sen suositun ja kauniin pojan, joka saisi hänestä yliotteen ja saisi hänet tuntemaan itsensä jälleen ehjäksi. Hänen unelmiensa prinssi.

Lucius

Vaaleat hiukset saivat osakseen aina ihailua. Olihan niitä kantava mies suvultaan Malfoy, eikä suinkaan niitä Weasleyn sekopäitä. Lucius oli aina tiennyt olevansa lähes täydellinen. Mutta siitä täydellisyydestä puuttui vielä jokin. Siitä täydellisyydestä puuttui itse epätäydellisyys. Hän tarvitsi jotain, joka ei olisi niin täydellistä. Jotain, mikä oli säälittävää, inhottavaa ja kuvottavaa. Silloin kaikki näkisivät hänen täydellisyytensä. Silloin hänen uljaat kasvonsa loistaisivat toisen vierellä ja häntä kehuttaisiin pelastajaksi. Lucius halusi jotain hyvin epätäydellistä. Siksi hän oli palannut Tylypahkaan kuusi vuotta valmistumisensa jälkeen. Hän halusi jonkun nuoren, kokemattoman sielun, jonka voisi pelastaa. Hänen silmänsä kohdistuivat tyhjillä käytävillä kulkevaan yhteen ainoaan ihmiseen, mustatukkaiseen poikaan.

Severus

Severukselle kaikki oli kuvitteellista. Kaikki tapahtui vain hänen päänsä sisällä. Mutta miksi kaikki tuntui niin tuskaisalta ja ahdistavalta. Kun tummien silmien katse nousi kengänkärjistä, se näki toiset lähes yhtä tummat silmät, joissa oli jotakin salaperäisen vaarallista. Severuksen teki mieli maistaa sitä vaarallisuutta, rikkoa omia rajojaan. Hänen silmiinsä syttyi pistävä katse, joka kertoi hänen haluavan tuon pojan omakseen. Se kertoi, että Severus oli löytänyt vastakohtansa vaaleasta prinssistä. Hän katsoi miestä tutkivasti kun kummatkin pysähtyivät toistensa eteen. Kaunis, upeavartaloinen prinssi. Siitä hetkestä lähtien Severus halusi tuon miehen vain itselleen. Hän halusi hyväillä toista kalpeaa vartaloa ja pitää tämän täysin ja ainoastaan omanaan.

Lucius

Lucius tiesi, että hän voisi muuttaa toisen elämän. Hän tiesi haluavansa tuon miehen toiseksi puolekseen, eikä vain pitääkseen tätä omanaan. Hän halusi tutkia pojan vartaloa mitä omituisimmin keinoin ja lävistää hänet yhä uudelleen ja uudelleen.
”Mitä tuijotat?” tumma poika kysyi.
”Sinua.”
”Miksi?”
”Koska olet tielläni. Siirry.”
Lucius menetti viimeisen mahdollisuutensa täydelliseen itseensä. Hän ei ollut ehkä sittenkään tarpeeksi valmis. He murahtivat toisilleen ja jatkoivat molemmat matkojansa. Lucius marssi verkkaasti eteenpäin, kääntäen selkänsä omalle täydellisyydelleen. Toinen laahusti, vaikka askelista kuuli selvän ärtymyksen. Luciuksen oli pakko pysähtyä hetkeksi ja vilkaista taakseen. Ainoa minkä hän näki, oli tumman ja epätäydellisen pojan loittoneva selkä.

Severus

Severus tiesi, että tuo mies olisi joskus hänen. Joskus. Ja hän tiesi, että vielä joskus hänestäkin tulisi yhtä täydellinen, pitkähiuksinen ja upeavartaloinen mies. Hänen tuulta halkova koukkunokkansa häviäisi ja tilalle ilmestyisi komea ja suloinen nenänpää, jota muiden kelpasi kutitella. Pian hän pääsisi näyttämään kyntensä ja antamaan kaikille takaisin monen vuoden kiusat. Pian hän olisi se kadehdittu ja upea mies, kun tuo toinen kalpenisi hänen rinnallaan. Tuosta toisesta tulisi vielä joskus hänen varjonsa, eikä toisin päin. Hän ei tiennyt komistuksen nimeä, mutta ulkonäkö ja tuo suosio, jota mies suorastaan hehkui, kertoi hänelle kaiken tarvittavan. Vielä joskus Severus olisi rakkauden arvoinen.

**

Poets of the Fall - Delicious

I hear a sigh, longing for loving in this life
The how and the why, that keeps us running through the night
Touching divine, for me it has only your face
I'm looking to find pieces of wisdom I've misplaced

I don't make the rules dear
You don't hear the symphony I hear
We don't get a dollar bill for every shining tear

Fictitious and so real
Love's a onetime deal
With a delicious dark appeal
And a religious kind of zeal, yeah
So precious, yet surreal
Life's a onetime deal
With a delicious dark appeal
And a religious kind of zeal, yeah

Witnessing fault in every pawn in the game
The only one called proudly answers to my name
No I don't know why love is a thief in the night
The one that you try, is your most devoted guide

We don't make the rules dear
We don't hear the symphony they hear
We don't get a dollar bill for every shining tear

Fictitious and so real
Love's a onetime deal
With a delicious dark appeal
And a religious kind of zeal, yeah
So precious, yet surreal
Life's a onetime deal
With a delicious dark appeal
And a religious kind of zeal, yeah

So thank you for choosing me, playing me, displaying me
And selling me to slavery, yeah
Thank you for using me, flaying me, erasing me
Awarding me for bravery

Fictitious and so real
Love's a onetime deal
With a delicious dark appeal
And a religious kind of zeal, yeah
So precious, yet surreal
Life's a onetime deal
With a delicious dark appeal
And a religious kind of zeal, yeah